Toivo

Nimen merkitys ja alkuperä

Toivo on suomalainen ja virolainen miehen etunimi.Tiettävästi Toivoa käytettiin ensimmäisen kerran etunimenä vuonna 1849, mutta se on ollut käytössä sukunimenä erilaisine muunnelmineen jo keskiajalta lähtien.Toivo voi kuvata vanhempien toivoneen saamaansa lasta, mutta se on voinut lähteä 1. Korinttilaiskirjeen kolmen hyveen ryhmästä (usko, toivo, rakkaus). Kolmikon Usko, Toivo ja Lempi esikuvana oli venäjän vastaava nimiraita Vera, Nadesda, Ljubov. Lisäksi Toivo on mahdollisesti kuvastanut parempien aikojen toivoa ja sortovuosien sekä kansallisen heräämisen aikoina Suomen ja sen kansan valoisaa tulevaisuutta.Nimi yleistyi käytössä jo varhain ja muotinimi siitä tuli 1900–1920-luvuilla. Toivo kulkeutui Suomesta 1930-luvun alussa Viroon, jossa siitä tuli myös suosittu. Toivon ja Topiaksen kutsumamuodot ovat sekoittuneet, joten Toivo-nimisiä on kutsuttu muun muassa nimillä Topias ja Topi.Suomen almanakassa Toivo on ollut vuodesta 1908 lähtien. Vuoden 2019 loppuun mennessä Digi- ja väestötietoviraston tietojen mukaan Toivo-nimen on saanut 56 597 miestä ja muutama nainen. Nimi on yleinen varsinkin 1900-luvun alkupuolella syntyneillä.Virossa Toivo oli 1.1.2020 tilanteen mukaan nimenä 2031 miehellä, ja se on 85:nneksi yleisin miehen nimi.

Nimipäivä

suomenkielinen4. kesäkuuta
ruotsinkielinen
ortodoksinen7. maaliskuuta
MuunnelmiaToive, Toivottu
Vastineita eri kielissä
Nimen alkuperäsuomalainen, sana toivo

Tilastoissa

SyntymävuodetMiehiäNaisiaYhteensä
-18992923alle 5alle 2928
1900-1919184alle 5alle 19189
1920-3915756015756
1940-59807008070
1960-79186501865
1980-99152051525
2000-09236662372
2010-19493204932
2020-21100601006
Yhteensä57622alle 21alle 57643

Lähteet